Maailman parhaat levyt

Mitähän sitä tällekin sivulle keksisi? Enpä keksi mitään järkevää. Listaan sitten vaikka kaikkien aikojen suosikkilevyjäni. Vain 1 levy per yhtye listataan huolimatta siitä, että monet brändit ovat tehneet monta monta loistavaa levyä. Toinen listausperuste on se, että levyn täytyy olla toimiva ja dynaaminen kokonaisuus (tämä peruste ulostaa listasta esim. ne levyt, joilla on muutama yksittäinen mestariteos ja muut pelkkää turhaa täytemateriaalia sekä kaikki Best Of-kokoelmat sun muut), ettei listasta tule liian pitkää. Tulevina aikoina tulen kuluttamaan aikaani yleishyödyllisesti ja listaamaan myös suosikkielokuvani, sarjakuvani, pelini, ammattini, karkkini, eläimeni, rakennukseni, hiukseni ja uneni.

Elikkä nämä levyt täytyy löytyä ei-missään-järjestyksessä jokaisen itseään kunnioittamattoman harrastelijan levylaatikosta tai hansikaslokerosta:

• Ozric Tentacles: Erpland – tätä levyä paremmaksi ei voi pistää kukaan ikinä, piste.
• Absoluuttinen Nollapiste: Muovi antaa periksi – kerta on yks pakko valita niin sitten tämä.
• Tool: Aenima – kertakaikkiaan aurinkoinen poppilevy.
• Melvins: Stoner Witch – pörinärokin kuningaslevy potkii persettä kuin Obelix.
• King Crimson: Discipline – on siinä punaiset kannet, vaikka nimi ei olekaan Red.
• Kraan: Wiederhören – saksalaisen häröjazzin (p)rokein ilmentymä.
• Mr. Bungle: Disco Volante – älytöntä liirumlaarumia.
• Soundgarden: Superunknown – vinkuintiaanien superultramegahittilevy.
• Nirvana: Nevermind – Kurtilla meni homma plörinäksi, mutta Nevermind on silti erinomainen lätty.
• KLF: White Room – tekemällä tehtyjä hittejä, legendaarisen majesteettista.
• Meshuggah: Destroy erase improve – silkkaa silkkiä korville.
• Monster Magnet: Dopes to infinity – pörinärokin varapresidenttilevy potkii kuin Marsin kuningas.
• Pearl Jam: Ten – onpas siinä mainio rokkilevy, jotain krungea kuulemma.
• Alice In Chains: Dirt – jälleen yksi teiniaikojen suosikki, jota jaksaa nostalgiannälkään kuunnella aina uudelleen.
• Nine Inch Nails: Downward spiral – Reznorin pöljempi poika pistää studion remonttiin.
• Primus: Pork soda – hassut sedät soittavat jänniä musiikkeja.
• Pantera: Far beyond driven – ostin kasettina kerran enkä ole katunut kertaakaan.
• Sepultura: Chaos AD – samma här, blåbär.
• Björk: Debut – Islannin Tiina-tonttu intoilee ja irrottelee.
• Radiohead: OK Computer – tämän siitä saa, kun antaa kitaristille tietokoneen.
• YUP: Toppatakkeja ja Toledon terästä – hassut sedät soittavat jänniä musiikkeja.
• CMX: Aura – Yrjänän Aki oli joskus nuoruudessaan vielä ihan vedossa, ei uskois kun uudempia levyjä kuulee.
• Paradise Lost: Icon – yhteen erinomaiseen levyyn jäi näidenkin miesten musiikillinen anti maailmalle.
• S.P.O.C.K: Alien Worlds - scifi-musiikkia tehdään tietysti syntikoilla.
• Eels: Beautiful Freak – life is hard, and so am I.
• Faith No More: Angel Dust – yhdistän tämän aina mielessäni Terra Nova-nimiseen tietokonepeliin.
• Blind Melon: Soup – toinen vinkuintiaani teki Morrisonit, mutta jätti jälkeensä pienen mestariteoksen.
• Kingston Wall: II – suomalainen kitaranvonguttaja otti myös Morrisonista mallia.
• Depeche Mode: Violator – tämäkään bändi osannut tehdä kuin yhden loistolevyn.
• At the drive-in: Relationship of command – siirtyi suosikkilevyjen luokkaan ennätysnopeasti.
• Kaseva: Kun maailma elää – hitsin nättiä ja hassun mahtipontista riemuidioottipoppia.
• Flaming Lips: Soft Bulletin – hassut sedät soitt... hassuus näyttää olevan toistuva teema näissä suosikeissa.
• Shpongle: Tales of the Inexpressible – myyttisen kaukoidän hippilomakohteita mainostava eskapismilätty.
• Mars Volta: De-loused in the Comatorium – entiset At the drive-inin pojat todistavat, ettei nimenmuutos miestä pahenna.
• Cure: Disintegration - pitkään listan ulkopuolelle jäänyt nousi viimein parhauslistalle.
• Austrian Death Machine: Total Brutal - Artsin hetken laulu, josta tuli kestohitti.
• Quantum Fantay: Ugisiunsi - otti mallia muinaisilta ozricmestareilta ja loi oman ninjatyylinsä.
• Anne Clark: The Smallest Acts of Kindness - runonlaulaja teki parhaan levynsä viisikymppisenä.
• Buffy the Vampire Slayer: Once More, With Feeling - suunnilleen ainoa hyvä musikaali, joten listalle.
• Kutiman: ThruYOU - no puks mahaan ja töks nenään, onko tämä edes levy?

Jaaha, 41 levyä roikkuu edelleen listalla. Siitäkin on varmaan puolet liikaa. Painottuu jotenkin oudosti 90-luvulle. Kyllä, 90-luvulla tehtiin maailman parasta musiikkia, niin sen täytyy olla. Naispuolisten artistien vähäinen määrä listalla on myös huomattavan suuri. Naiset! Jättäkää se miekkailu eiku meikkailu vähemmälle ja opetelkaa soittamaan!