Demonilaatikko

Majatalon isäntä osti loitsuntarhaajalta demonilaatikon. Legendan mukaan sen sisästä tuli jokaisella avaamiskerralla erilainen demoni. Hän yritti avata sitä kotonaan näyttääkseen vaimolleen, etteivät rahat menneet hukkaan, mutta ei saanut kantta avatuksi. Vaimo oli hyvin pettynyt.

Isäntä palasi valittamaan asiasta loitsuntarhaajalle. Loitsuntarhaaja avasi laatikon helposti. Sieltä ilmestyi esiin välittömästi pieni, sininen ja siivekäs olento. Se hyppäsi istumaan kaapin päälle ja alkoi laulaa tsirp-tsurp-tsarp.

Isäntä kiitti, otti laatikon kainaloonsa ja palasi majataloon. Hän kutsui vaimonsa katsomaan ja yritti avata laatikkoa. Jälleen kansi pysyi jääräpäisesti kiinni. Siispä takaisin valittamaan.

"Aineettomien taikojen muuttaminen aineiksi ei ole ollenkaan helppoa. Se on aivan vaikeaa. Me loitsuntarhaajat erikoistumme siihen, emme tee muuta. Aineistamme loitsuja, otamme niitä kiinni, suljemme ne pulloihin ja purnukoihin, niin. Lajittelemme ne värin, maun ja kuun vaiheiden mukaan."

Loitsuntarhaaja avasi laatikon jälleen helposti. Sieltä luikersi ulos pitkä käärmedemoni. Se livahti lattian alle ja eritti mennessään raikasta jasmiinintuoksua ummehtuneeseen loitsupuotiin. Isäntä kysyi loitsuntarhaajalta, mikä hänen avaamistekniikassaan oli vikana. Hän otti laatikon ja näytti loitsuntarhaajalle käytännössä, kuinka hän yritti avata laatikkoa. Silloin loitsuntarhaaja käsitti missä vika piili.

"Ystäväiseni, olet vasenkätinen. Laatikko pitää avata oikealla kädellä, niin."

Isäntä meni tyytyväisenä kotiin ja kutsui vaimonsa katsomaan. Vaimo jätti lakanoiden viikkaamisen ja sanoi, että tämä sai olla sitten viimeinen kerta. Isäntä kihersi itsekseen ja avasi laatikon helposti oikealla kädellään. Laatikosta syöksyi esiin suuri, tulta ja savua syöksevä demoni. Tullessaan se hajoitti majatalon katon ja länsiseinän, tallasi isännän vaimon littanaksi ja juoksi sitten kauhistuneena tiehensä viisimetrisillä leopardinkoivillaan.

Isäntä palasi valittamaan loitsuntarhaajalle vaimon pahoinpitelystä ja menetetystä omaisuudesta. Demonilaatikko oli vaarallinen ja arvaamaton, mistä loitsuntarhaajan olisi pitänyt varoittaa isäntää ennen kuin raha vaihtoi omistajaa. Oli varsin huoletonta toimintaa myydä tällaisia tuholaisia maallikoille. Loitsuntarhaaja myöntyi vaihtamaan demonilaatikon hieman turvallisempaan laatikkoon. Hän otti ylähyllyltä esiin muodonmuutospakkauksen, jonka sisällä oli erilaisia pieniä eliksiiripulloja. Eliksiirien avulla ihmisiä ja muita eläviä olentoja pystyi muokkaamaan kätevästi mieleisekseen. Korvaeliksiirillä pystyi pienentämään tai suurentamaan korvia, silmäeliksiirillä vaihtamaan silmien väriä ja kokoa, käsieliksiirillä pidentämään tai leventämään kättä ja niin edelleen. Jokaiselle ruumiinosalle oli omat sekoituksensa, ja jos oli seikkailunhaluinen, saattoi sekoittaa silmäeliksiiriä yhteen käsieliksiirin kanssa tai vastaavaa.

Isäntä palasi kotiin. Hänen vaimonsa makasi sängyssä, paranteli katkenneita luitaan yrttiteellä ja kirosi miehensä typeryyttä. Ostaa nyt demoneja sikiävä laatikko syntymäpäivälahjaksi, on siinä tollo mies! Isäntä suukotti avuttomana makaavan vaimonsa otsaa ja meni sitten takapihan puutarhaan. Hän avasi muodonmuutospaketin omenapuun alla ja ryhtyi kasvattamaan raajojaan yksitellen niin suuriksi kuin eliksiiripulloissa ainetta riitti. Ensimmäiseksi hän teki jaloistaan suhteettoman kokoiset, sitten käsistään ja päästään. Keskiruumista ei sopinut unohtaa, joten valtavat kädet kaatoivat valtavaan suuhun torsoeliksiiriä nyt varsin pikkuruiselta näyttävästä pullosta. Isäntä oli nyt omenapuuta korkeampi ja leveämpi. Majatalon vieraat toljottivat häntä yläkerran ikkunoista ja huudahtelivat ihmeissään.

Ensimmäisenä jättiläistekonaan isäntä tarttui omenapuuhun ja repäisi sen juuriltaan. Omenapuu kädessään ja kosto mielessään hän lähti juoksemaan tultasyöksevän demonin perään.