Bermuda 13
Babylon 5 -sarjan innoittama parodiakäsikirjoitus. Kirjoitettu joskus 1997(?).
PAIKAT
- Komentajan huone + työhuone
- keskuskäytävä + pienempiä käytäviä
- hissi
- autotalli
- baari
- kuntosali
- aliensektori
- sairaala
- tähtikartta/maisemahuone
- Las Palmasin huone
- Granadan huone
- Kosherin huone
- Kalimantanien asuntoauto
- Zocalo-grilli
- Turvallisuushuone C&C
HENKILÖT
- Kännykän ääni oni C&C:ssä istuva valvoja, joka muuttuu hiljalleen rennommaksi joka ilmoituksella
- Komentaja Sheraton & Sarajevo (kaksoisrooli)
- Turvapäällikkö Guadalupe (tai Gasparov ehkä?)
- Komentajakapteeniamiraaliluutnatti Tsernikov
- Kosher
- Psykopaatti
- Saksalainen lääkäri
- Granada (tai Sassari) !HUOM! Granadan silmälappu on väärässä silmässä joka toisessa kohtauksessa, eikä hän osaa sanoa ärrää.
- Kalimantanit, 2 kpl.
- Dar-Es-Salaam eli DES
- Las Palmas
- Kenraaliamiraali Bennett !HUOM! Osuudet on nauhoitettu etukäteen, jolloin näyttäisi siltä kuin hän ei vähääkään välitä siitä mitä komentaja sanoo vaan puhuu koko ajan päälle
- Kuusamolainen
- Turvallisuusjoukkojen sotilas
- iso jätkä kenraaliamiraalin autolla
- Satunnaisia ohikulkijoita ja keskuskäytävän rihkamakauppiaita (mm. toinen mormoni)
MUUTA HUOMIOITAVAA
- Merirosvoaiheinen biisi Kosher-kohdan jälkeen
- silmälappu, lääkeruisku, tähtikartta, ruumispussi, B13-merkkejä seinillä, Elviksen kuva,
- Macchu Picchu-levy
- Hissimusiikki
- Dramaattisten häivytysten musiikki
- jugurttimusiikki
TEASERI
Kamera lähestyy hotellia musiikin soidessa.
Komentaja Sheraton nukkuu rauhallisesti. Yhtäkkiä alkaa herätyskello soittamaan Looney Toons-musaa ja komentaja pomppaa ylös. Sammuttaa herätyskellon.
Tsernikov ajelee autolla ja kuuntelee iloista poppia.
Sheraton pukeutuu univormuunsa ja harjoittelee peilin edessä PPG:n vetäisyä. Musiikki jatkuu.
Tsernikov ajaa autotalliin ja menee hissiin. Ovet avautuu, psykopaatti seisoo hississä Twin Peaks-demonin asennossa. Hissimusiikki soi.
”Huomenta.” Tsernikov sanoo. Psykopaatti vääntelehtii.
”Tuossa vain partiokierroksella käväisin...” Tsernikov jatkaa.
Sheraton pelaa huoneessaan Commander Keen 3D:tä konsolilla (pelilaatikko pöydällä, tietysti piraatti) samalla kun juo aamukahvia Repe Sorsa-mukista (musiikkia). Yhtäkkiä kuvapuhelin soi takana (yläpuolella lappu: Kuvapuhelin). Komentaja hätääntyy, osoittelee joka suuntaan PPG:llä (pitää asetta niinkuin Capt. Kirk) ja huomaa sitten, että se onkin vain kuvapuhelin (huomaa valon monitorissa). Laittaa aseen pois ja monitorin päälle.
”Huomenta, hotellinkomentaja Sheraton.”
”Kenraaliamiraali Bennett?” Komentaja ihmettelee. ”Tämä oli kyllä todella yllätys - ”
”Hiljaa! Minulla on tärkeää asiaa.”
”Selvä, selvä -”
”Toivoisin, ettei minun tarvitsisi tehdä tätä ainoalle sukulaispojalleni, mutta komentaja Sheraton -”
”Mitä?”
”Teidät kutsutaan takaisin Maahan vastaamaan teihin kohdistettuihin syytteisiin asemanne väärinkäytöstä, aseiden salakuljetuksesta, orjien salakuljetuksesta, luvattomista - ”
”Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?!”
”Hiljaa! Luvattomista pidätyksistä, muukalaisrasismista, kavalluksesta, veropetoksista, toistuvista viranomaisten vastustuksesta - ” (kamera lähestyy kuvaa dramaattisesti)
TUNNARI ALKAA
Kertoja: ”Kaukana kaikesta, aivan mystisen avaruuden Bermudan kolmion reunamilla, minne ihmisiä ja ajoneuvoja siis avaruusaluksia ja muukalaisia katoaa salaperäisesti, on öö... karibian eksoottisella lomaparatiisiplaneetalla... on hotelli. Kaukana kauppareiteiltä, kaukana välisatamista ja vielä kauempana lähimmästä sivilisaatiosta se jatkaa yksinäistä hotelli- ja ravintola-alan toimintaansa... Kaupankäyntiä ja diplomatiaa; neljännesmiljoona muukalaista sullottuna ahtaisiin hotellihuoneisiin, yksin yössä, vain satelliittikanavat lohtunaan. Se on vaarallinen paikka, mutta se on silti paras ja ainoa toivomme. On vuosi vähän päälle 2222. Hotellin nimi on Bermuda 13.”
(Tähän tulee kuvia tyhjistä hotellihuoneista, käytävistä ja baarista ym. + Näyttelijän nimi as: Hotellinjohtaja-komentaja Sheraton, Turvapäällikkö Guadalupe, Las Palmas, Dar-Es-Salaam and Granada jne... linssiheijastus auringonvalosta)
TUNNARI PÄÄTTYY
Elokuva jatkuu samasta tilanteesta mihin teaserissä jäätiin:
”Mitä?! Olen syytön! Minähän olen aina ollut hyvien puolella - ”
”Hiljaa, komentaja! Se oli vain vitsi.”
”Ai, huhhuh... Hehheh, aika hyvä vitsi - ”
”Hiljaa! Minut ylennetään huomenna kenraaliamiraalista suurkenraaliamiraaliksi. Odotan, että tulette juhliini.”
”No, täällä on nyt kyllä ollut aika kiireistä, että en tiedä pääsenkö - ”
”Hiljaa! Turpa kii! Tulette ensimmäiselle lennolla, onko selvä?!”
”No, jos se kerta on pakko - ”
”Se on pakko tulla!”
”Kuka sitten - ”
”Kapteeni Sarajevo tulee johtamaan hotellia siksi aikaa!”
”Sarajevo? Mutta hän -”
”Ei mitään muttia! Sarajevo tulee sinne heti kun sinä lähdet, onko selvä?! Näkemiin”
”Joo, näkemiin...”
”Eipä kierrellä! Sammuttakaa monitori!”
”Selvä, herra kenraaliamiraali!” sammuttaa monitorin. ”Fragging damn!”
Kuntosali. Turvapäällikkö Guadalupe heiluu ympäriinsä pullo kädessä ja mankasta kuuluu MacchuPicchu-orkesteria. Yhtäkkiä merkkiääni soi ja Guadalupe hätääntyy, sammuttaa musiikin ja laittaa pullon piiloon. Komentaja Sheraton tulee sisään.
”Turvapäällikkö Guadalupe.”
”Niin, komentaja?” Guadalupe on nostelevinaan puntteja.
”Minun täytyy... Lähden pois pariksi päiväksi.” Kohentaa ryhtiään
”Miksi?”
”Käsky tuli ylhäältä.”
”Ne paskiaiset, jälleen yksi ovela salajuoni! Pistänkö rangerit asialle?”
”Ei, ei vaan käsky tuli maasta... minun täytyy lähteä. Se on... kohtaloni.” Kävelee ikkunan luo.
”No kai se sitten on mentävä. Mutta kuka hotellia sitten johtaa?”
”Haluaisin että se olisit sinä... ”
Guadalupe hymyilee ja kuvittelee jo itsensä komentajana tanssimassa ympäriinsä, naiset heittelevät kukkia hänen jalkoihinsa ja kaljatynnyrit pyörivät lattialla...
”...Mutta ei, tänne tulee uusi komentaja, komentaja Sarajevo. Ajattelin, että sinä voisit näyttää hänelle vähän paikkoja, tehän tunnette toisenne jo entuudestaan?”
”öö... Kyllä, olimme sodassa samassa yksikössä pääesikunnan viestimiehinä. En tiedä tiedättekö, mutta kun hävisimme sodan, huhuttiin että hävisimme sodan huonojen viestiyhteyksien takia. En ole koskaan kertonut tätä kenellekään... mutta minä tiedän varmasti, että se oli Sarajevon vika. Hänen takiaan hävisimme sodan.”
”En tiennytkään...”
”Mutta mitäs pienistä, se on ihan hyvä jätkä! Muuten melko samannäköinenkin kuin te itseasiassa!”
”Ai niinkö? No sittenhän kaikki varmaan sujuu... ei kai täällä varmaan mitään kummempaa ehdi tapahtua parissa päivässä.”
”Ei, mitä tuosta turhia murehtimaan.”
”No niin, minä lähdenkin tästä sitten pakkaamaan.”
Sheraton pakkaa kumiankkoja ym. laukkuun. Kännykkä soi (joka kerta eri sointiäänellä).
”Niin?” - vastaa.
”Komentaja, Mormonien suurlähettiläs Dar-Es-Salaam pyrkii puheillenne.”
”Taas, voi vittu! Sen juttuja ei jaksa kuunnella.. Elviskään.” (pakkaa just Elvis-kuvaa mukaan). ”Mutta pakko kai se on ottaa vastaan, ettei tule mitään diplomaattista sotkua. Lähettäkää hänet sisään.”
DES tulee sisään.
”Komentaja.”
”Joo, terve vaan...” Komentaja menee istumaan pöydän taakse.
”Kuulin, että olette lähdössä.”
”Mistä te sen kuulitte?”
”Tuolta vaan... Oletteko ajatellut, että maailma on täynnä lukemattomia vaaroja matkalaiselle?”
”No onhan noita vaaroja -”
”Apostolien neuvosto lähetti minut tuomaan tämän. Uskon, että siitä on apua.” (antaa Vartiotorni-lehden). ”Se on hyvää ja valaisevaa matkalukemista.”
”Joo, lentokoneessa voisi tietysti lueskella jotain...”
”Se todella kannattaisi, komentaja. Suuri Vale kanssanne.”
”Kiitos samoin.”
”Näkemiin.”
”Näkemiin.”
Alkaa pudottamaan lehteä roskikseen, mutta DES kääntyy vielä ovella takaisin: ”Ja Valeen rauhaa.”
(vetäisee äkkiä takaisin): ”Samoin, samoin...”
Alkaa taas laittamaan roskikseen, mutta tulee uudelleen takaisin.
”Asiasta toiseen, komentaja: Olen pyytänyt teiltä, että poistaisitte huoneessani olevan minibaarin. Uskontomme ei salli väkijuomia.”
”Tottakai, hoidan asian ensi tilassa.”
”Kiitos, komentaja. Vielä kerran Valeen rauhaa.”
”Kiitos, kiitos...”
Kun DES on mennyt, vilkaisee vielä ovelle, heittää lehden roskikseen ja jatkaa pakkausta.
Guadalupe kävelee käytävällä (baarin lähellä), katselee ympärilleen ja ottaa sitten hörpyn taskumatista, kun Granada huutaa.
”Hevva Guadalupe!”
”Öö, niin?” Laittaa äkkiä pullon taskuun ja vastaa kännykkään. ”Haloo?”
”Tässä minä olen.” Granada kävelee viereen.
”Ai, suurlähettiläs Granada. Mitäs tänään kuuluu?”
”G’Day! Oletko sattumalta nähnyt Mafian lähettilästä Las Palmasia viime aikoina?”
”Ei ole näkynyt.”
”Valehtelet, saatana!” - käy kimppuun.
”Tuutsä mulle vittuileen mitä?”
”Tuun.”
Tuijottavat toisiaan ankarasti kasvoista kasvoihin. Dramaattinen häivytys.
Jatkuu samasta tilanteesta.
”Jos sinulla ei olisi diplomaattista koskemattomuutta, niin iskisin sulta hampaat kurkkuun.”
”Meillä Kaappaveilla ei ole kuvkkua!”
”No mistä me sitten kinastellaan?”
”En tiedä.” Päästää irti, miettii ja katselee ympärilleen. ”Näkemiin, hevva Gualupe.”
”Näkemiin.”
Guadalupe ja Granada menevät pois, kamera kääntyy; Las Palmas laskee sanomalehden (jossa on uutisia) ja menee baaritiskille.
”Baarimikko!” Huutaa.
Baarimikko nouseekin yllättäen pöydän takaa, Las Palmas hätkähtää. Baarimikolla silmät seisoo päässä.
”Mitä haluat?”
”Ah, otan oluen.”
”Ei vaan mitä todella haluat?”
”Jaa mitä todella haluan...? No, ehkä sitten... Tequila!”
”Kuka sä oot?”
”Las Palmas!”
”Ei, vaan kuka todella olet?”
”Saanko sitä tequilaa?”
”Kuka todella olet?”
”No helvetti, pidä potkurisi...” Las Palmas tuhahtaa ja lähtee kävelemään pois.
”Mihin sinä menet?” Baarimikko kyselee perään. ”Menetkö johonkin?” Baarimikko alkaa raahautua tiskin ylitse. ”Mä tulen mukaan!”
Komentaja Sheraton menee hissiin kassi kädessä ja painaa nappia. Sormi tarttuu nappiin kiinni. Alkaa riuhtomaan irti, dramaattista musiikkia.
Komentaja Sarajevo kävelee iloisesti nahkatakissa eteishalliin ja ihmettelee, kun se on ihan tyhjä. Kohauttaa olkapäitään ja menee eteenpäin, kun komentaja Sheraton tulee esiin (nähdään Sarajevon silmillä).
”Tervetuloa Bermuda kolmelletoista.” Ojentaa käden.
”Kiitos kiitos - ” ja yhtäkkiä Sheraton iskee veitsellä mahaan.
Komentaja Sheraton saa viimein sormen irti napista ja alkaa kuulumaan iloista hissimusiikkia. Tsemppaa vähäsen ja harjoittelee tervehdystä. Kun hissinovet aukeaa, kävelee suoraan ulos: ”Tervetuloa Bermuda kolmelletoista!” ja kompastuu komentaja Sarajevoon. Katsoo Sarajevoa ja haavaa mahassa, ottaa veitsen maasta, nyökkäilee hyväksyvästi ja testaa sitä haavaan.
Juuri silloin Guadalupe ja komentajakapteeniamiraaliluutnantti Tsernikov tulevat sisään.
”Komentaja, mitä ihmettä te teette?”
”Ai, tulin tänne alas hissillä ja löysin hänet murhattuna. Tässä on ilmeisesti murha-ase.”
”Kato perhana.” Guadalupe sanoo. ”Soita äkkiä sairaalaosastolle.” (sillä aikaa ottaa taskumatin ja ottaa hörpyn).
”Sairaala, täällä komentajakapteeniamiraaliluutnantti Tsernikov. Kapteeni Sarajevoa on puukotettu.”
Dramaattinen häivytys.
Seisovat sairastuvassa lasin toisella puolella (kuva vetäytyy lasista ja näkyy, että lasi on vain pöydän vieressä). Saksalainen tutkii Sarajevoa.
”Miltä näyttää?” Sheraton kysyy.
”Das vaikuttaa siltä että der on puukotettu spielengehen mahalaukkuun. Das murha-ase ist hier veitsi tässä. Ich hoitaa hänet kuntoon, hans wielengehen nyt koomassa.”
”Kiitos.”
”Und das ist keine alles! Hän ehti spielen viimeisiksi schanoikseen, että kommandant Sheraton teki sen.”
”Valehtelee saatana!” Sheraton suuttuu.
”Valehteleva sika!” Guadalupekin suuttuu.
”Du shweinen!” Saksalainen lyö Sarajevoa mustilla hanskoilla kasvoihin ja sylkäisee lattialle.
”Taitaa olla ihan paska toveri, haukkuu nyt toveri Sheratonia murhaajaksi!” Tsernikov sanoo. ”Meidän komentajamme ei ikinä tekisi moista, ettehän toveri Sheraton?”
”En varmana!”
”Kuka se sitten oli?” Guadalupe kysyy.
”Minulla on epäilykseni...” Sheraton sanoo, kuva siirtyy lähemmäs kasvoja.
Kuva alkaa häipymään dramaattisesti, mutta sitten soikin kännykkä ja häivytys peruutetaan.
”Niin?”
”Autonne on valmiina lähtöön, komentaja.”
”Jaa niin...” Komentaja miettii. ”Eipä tässä taida nyt ehtiä lähtemään, kun on murhaaja vapaana hotellissa, että odottakaa siellä sen aikaa, että saadaan murhaaja kiinni.”
(Guadalupe kaataa taustalla koeputkista extraa taskumattiin)
”Selvä, herra komentaja.”
”No niin, Guadalupe - Eiköhän lähdetä tutkimaan!”
(yskii): ”...Joo, tehdäänpä niin.”
Tsernikov tutkii hissin nappia, Sheraton katsoo vierestä ja Guadalupe seisoo takana ja juo taskumatistaan. Hissimusiikki soi.
”Jep, se oli ansa.” Tsenikov osoittaa nappia. ”Siihen on laitettu superliimaa.”
”Damn! Guadalupe - ”
”Niin, komentaja?”
”Ketkä kaikki hotellissa tiesivät, että painaisin juuri tuota nappia alas mennessäni?”
”Huhut liikkuvat täällä nopsasti. Puolet asiakkaista varmaan.”
”No, se vähentää epäiltyjä jo puolella.” Tsernikov sanoo.
”Minusta tämä salajuoni vaikuttaa selvästi Mafian tyyliltä. Mennään kuulustelemaan heidän suurlähettilästään, Las Palmasia.” Guadalupe sanoo.
”Mafian suurlähettiläs Palmasia...” Tuumii komentaja. ”Tehdään niin.”
Komentaja ja Guadalupe lähtevät hissistä. Tsernikov katsoo perään, tulevatkin takaisin.
”Jos mennään sittenkin hissillä.”
Las Palmasin huoneessa. Las Palmas istuu sohvalla sikaria pyöritellen.
”Karibialaiset ovat brutaaleja, sivistymättömiä barbaareja... Ainoa hyvä asia, mitä he osaavat tehdä, ovat sikarit. Siksi me orjuutimme heidän kansansa, komentaja - me halusimme ostaa muutaman hyvän sikarin... mutta he kävivät kimppuumme, raakalaismaiset barbaarit. Meidän täytyi taistella, meidät ajettiin nurkkaan. Heidän kuuluisi kiittää meitä siitä, että säästimme muutamat heistä - Parhaimmat sikarinvalmistajat tietysti.”
”Mielenkiintoista, suurlähettiläs Las Palmas, mutta en kysynyt mitään heistä. Kysyin että tiedättekö mitään siitä, kuka asensi ansan hissiini ja tappoi kapteeni Sarajevon?” Sheraton kysyy. Guadalupe seisoo vieressä.
Las Palmas nousee sohvalta ja kaataa itselleen juotavaa.
”Karibianmeren hienointa rommia. Otatteko te, komentaja?”
”Ei kiitos työajalla.”
”Turvallisuuspäällikkö?”
Guadalupe vilkaisee Sheratonia ja pyörittää päätään.
”Mikä oli teidän motiivinne murhaan, komentaja Sheraton? Ettekö pitäneet Sarajevon naamasta?” Las Palmas kysyy.
”En minä murhannut ketään! Kysyin että tiedättekö kuka - ” Sheraton korottaa ääntään.
”Mitä kysyittekään?”
”Kysyin, että tiedättekö kuka - ”
Yhtäkkiä kännykkä soi. ”Anteeksi... Niin?”
Tsernikov: ”Komentaja, saimme juuri viestin että hotelliin on tulossa ihan uusi alkuasukaslaji nimeltään Kalimantanit.”
”Taasko? Uusia lajeja sitten ilmestyy kuin sieniä sateella.”
”Mitä?” Guadalupe kysyy.
”Uusia heimoja, tänne on kato tulossa taas uus lähetystö, jotkut Kalimantanit mitkälie. Eikös se Kalimantan ole saari siellä jossain Indonesiassa...” (sanoo kännykkään): ”Me tullaan heti.”
”Sanoitteko kalimantanit?” Las Palmas kysyy.
”Oletteko tavannut heidät?”
”Kyllä... Kuulkaas - ” (vetää komentajan sivuun ja sillä aikaa Guadalupe kaataa pullosta rommia taskumattiinsa) ”Teitä odottaa yllätys.”
”Miten niin?”
”He ovat nimittäin... Heidän ulkönäkönsä on nimittäin...”
”Niin?”
”He ovat katsokaas aivan meidän näköisiämme.”
”Niinkö ovat?”
”Niin ovat.”
”No sepäs sattui.”
Lähtevät Las Palmasin huoneesta.
”Tässähän alkaa nälkä tulemaan. Käväistäänkö purilaisella tuolla grillillä matkalla?”
”Joo, käydään vaan.”
Zocalo-grilli.
”Kaks miekkavalaspurilaista.”
”Selvä... Otatteko mitään juotavaa?”
”Ei, en ota!” Guadalupe sanoo.
”Tämä se on kuiva tyyppi tämä Guadalupe, en oo koskaan nähnyt raittiimpaa ihmistä!” Komentaja kehuu.
”Entä komentajalle?”
”Minä taidan ottaa kokiksen.”
Kävelevät käytävällä.
”Olipa hyvä purilainen, eikö?”
”...Joo, olihan se...” Guadalupe kaatuu.
”Guadalupe! Oletko kunnossa? Onko tämä loppu?!” Riuhtoo Guadalupea takista. Dramaattinen häivytys.
Guadalupe herää sairastuvassa. Komentaja, Tsernikov ja lääkäri ovat vieressä.
”Hei, missä minä olen?”
”Guadalupe! Sinä teit sen!” Komentaja ilostuu.
”En mä mittää oo tehnyt.”
”Mikä sulle tuli, toveri?” Tsernikov kysyy.
”Ei mulla mikkään oo.”
”Onko der achtungfûhrer syönyt mitään special tagheuer?” Lääkäri kysyy.
”Tämä johtuu varmaan siitä purilaisesta.” Komentaja sanoo. ”Minun ei olisi koskaan pitänyt ehdottaa sen syömistä hänelle.”
”Ota kuule nyt loppupäivä vapaata ja hoida ittes kuntoon.” Tsernikov sanoo.
”...Okei...” Guadalupe sanoo.
”Kyllä me hoidetaan hotellin turvallisuus sun poissaollessa.” Komentaja sanoo ja lähtee Tsernikovin kanssa pois.
Yhtäkkiä kamera tarkentuu lähelle ja Sarajevon käsi nousee. Dramaattinen musiikki ja häivytys.
Jatkuu samasta tilanteesta, Sarajevon käsi näkyy nyt vain eri kulmasta. Lääkäri pyörittelee taustalla saksia.
Guadalupe huomaa vesilasin viereisellä pöydällä ja juo sen. Taustalla Sarajevo nousee...
Lääkäri pesee käsiään, katsoo peiliin ja järkyttyy. Peilistä näkyy taustalla Sarajevo, mutta eipäs lääkäri sitä järkytykään vaan sitä että otsaan on lentänyt vähän verta
”Scheisse...” Lääkäri kiroaa ja alkaa pyyhkimään verta pois otsastaan.
Sarajevo iskee lääkäriä kädellään päähän (melko hentoisesti). katsoo pöydällä olevia veitsiä, ei osaa päättää minkä ottaisi. Ottaa ison lääkeruiskun, puristaa sitä ja sanoo kostonhimoisesti: ”Sheraton...!”
Guadalupe ei huomaa koko tapausta vaan alkaa leikkiä luusahalla.
(dramaattinen häivytys taas).
Sheraton ja Tsernikov seisovat eteishallissa odottamassa.
”Eikö niiden kalimantanien pitäis jo tulla?”
”Kai ne kohta tulee...”
Yhtäkkiä kuuluu kilahdus nurkan takaa. Ottavat PPG:t esille: ”Seis! Kuka siellä?”
Dramaattinen häivytys.
Toinen kalimantan kurkistaa nurkan takaa.
”Ai, sieltähän sitä jo tullaankin...” Laittavat aseet pois. Kaksi alienia tulee lähemmäs.
”Tervetuloa Bermuda kolmelletoista. Minä olen hotellin johtaja, kutsukaa vain komentaja Sheratoniksi, minä olin katsokaas ennen armeijassa, se on jäänyt sieltä vähä päälle... Ja tässä on komentajakapteeniamiraaliluutnantti Tsernikov, hän on täällä hotellissa armeijan edustajana.”
”Spathi.” Sanoo toinen alieneista ja osoittaa toista.
”Hose.” Sanoo toinen ja osoittaa toista.
”Spathi ja Hose.” Sheraton toistaa.
”Terve.” Sanoo Tsernikov naureskellen.
Katselevat toisiaan vähän aikaa.
”No, miten matka meni?” Sheraton kysyy.
Spathi nyökkäilee ja sanoo sitten: ”Joo.”
”Ihan okei.” Sanoo Hose.
”No, eiköhän lähdetä tutustumiskierrokselle tähän meidän pikku hotelliimme?” Sheraton osoittaa ovea.
Sarajevo kävelee zombiemaisesti käytävällä. DES juttelemassa toisen mormonin kanssa, huomaa Sarajevon, lyövät päänsä yhteen mormonin kanssa ja DES tulee Sarajevon luo.
”Te olette varmaan uusi komentaja Sarajevo.”
Sarajevo katsoo vaan pöljänä.
”Minä olen Dar-Es-Salaam, mormonien suurlähettiläs. ”
”...Niin! Juuri niin, uusi komentaja! Komentaja Sarajevo.”
”Valeen rauhaa, uusi komentaja Sarajevo. Kuulinkin, että olette jo saapunut hotelliin. On todella kunnia tavata mies, joka lopetti kauhean sodan uhraten oman maineensa - ”
”Minulla on hieman kiire.” Sarajevo yrittää lähteä, mutta DES kiiruhtaa perään.
”Mutta komentaja Sarajevo, oletteko ajatelleet että suuri Vale, ylistetty olkoon hänen nimensä, tulee takaisin?”
”En oo sillai.. ajatellut.”
”Teidän todella kannattaisi, sillä suuri, pimeä sota on tulossa.” (selittää hymyillen, uskovaiset ovat aina iloisia)
”Jaa... No kuinka iso?”
”Suuri, suuri... Ei kuitenkaan ihan hirveän suuri, semmoinen aika tavallisen suuri. Mutta vain tosiuskovat jäävät siitä henkiin!”
”Anteeksi, mutta minulla on todellakin kova kiire.”
”Komentaja, ottakaa edes tämä lehtinen, se kertoo meidän toiminnastamme. Pahan voimat ovat joka puolella ympärillämme, meidän täytyy pysyä vahvoina uskossamme -”
Sarajevo repäisee lehtisen kädestä, heittää menemään ja ottaa lääkeruiskun esiin: ”Minulla on kiire!!”
”Mikä tuo on? Mitä te oikein aiotte? Aiotteko te tehdä jotain? Vastatkaa nyt. Mitä te yritätte? Sanokaa nyt...” DES perääntyy hissiin ja Sarajevo perässä.
Dramaattinen häivytys.
Sheraton & Tsernikov esittelevät hotellia kalimantaneille. Tulevat kasvihuoneeseen:
”No niin, tässä on tuota meidän Bermudahotellin kasvispuutarha. Pienihän tämä on, mutta kun ei turhaan hengittele, niin kyllä täällä happea riittää!”
”Miksi Bermuda 13?” Spathi kysyy.
”Mitä miksi...? Tämä on tämmöinen YK:n ylläpitämä puolisotilaallinen lähetystöhotelli täällä keskellä korpea, tarkoitan galaksia... - Niin mikä se kysymys oli?”
”Miksi numero kolmetoista?”
”Jaa! Joo, se onkin aika jännä juttu. (kävelevät samalla kun selittää) Kato ensinhän tehtiin tietenkin demokappale, se oli Bermuda ykkönen ja aikalailla erilainen kuin sitten tämä valmis sarja. Se varsinainen ensimmäinen hotelli oli Bermuda 2, mutta siinä oli sattunut jokin suunnitteluvirhe ja se rakennettiin vinoon niinkuin Pisan kalteva torni ja lattiatkin poimuili miten sattuu, että ei siellä voinut asua, kun jatkuvasti huimasi...
(pitkä selitys random-takaumakuvilla)
Sitten tehtiin tietysti Bermuda 3, mutta sille kävikin niin että porukka ei tykännyt siitä, kun se oli niin ankea ja väritön paikka ja meni konkurssiin - Saattaa johtua vähän siitäkin, että siihen aikaan Bermuda-hotellit olivat vielä enimmäkseen turistikäytössä eivätkä lähetystöille tarkoitettuja... Se kolmosen värittömyyshän sitten korjattiin Bermuda neloseen, pistettiin vähän maalia ja neonvaloja pintaan, mutta Bermuda 4 katosikin sitten jäljettömiin samoin kuin Bermudat viisi ja kuusi sen jälkeenkin, niinku ihan jälkiä jättämättä - Tuttu ilmiö turisteille, nekin tuppaavat täällä katoamaan, kun lähtevät perjantai-iltaisin juhlimaan... Seitsemäs Bermuda sitten ruostui puhki, sattui homevaurio ja sellaista - sitä en kyllä kovin hyvin muista, kun kävi sillälailla että sain sodan aikana kivääristä reiän päähän ja kaikki vuosien 2200-2215 -väliltä katosi yhdessä hujauksessa... No mutta! Sitten ne päättivät, että piruvie vielä sitä yks hotelli rakennetaan ja hyppäsivät kasin ja ysin yli suoraan kymppiin. Sille vasta huonosti kävikin, terroristit kaappasivat sen, kaatoivat koko rakennuksen nurin ja kuljettivat rekka-autoilla käymättömille korpimaille venäjälle - sitä ei kyllä uskoisi ennenkuin sen näkee. Että sinne meni sekin hotteli... Sitten rakennettiin Bermuda 11 tuonne yhdelle läheisen järven saarelle, mutta kun oli rakennettu jo niin paljon hotelleja aikaisemmin, kävi semmoinen hassu juttu että rahoitus loppui kesken kaiken ja siellä kait se on puolivalmiina edelleen...
No, sitten ne saivat kuitenkin tämän kokiksen sponsoriksi ja rakensivat niillä rahoilla Bermuda kahdentoista - Virallinen nimihän oli Bermuda 12-Generation Next - eli siis tämän hotellin edeltäjän, mutta siihen osui semmoinen aika iso meteori ja se meni ihan paskaksi... Tämä hotelli sitten rakennettiin sen Bermuda kahdentoista jämistä, tämä Bermuda 13... Että semmoista. Saa nyt nähdä, kuinka pitkään pysyy pystyssä tällä kertaa.”
Sarajevo tulee pois hissistä, katselee ympärilleen ja kävelee pois.
Sheraton, Tservikov ja kalimantanit kävelevät käytävällä, Sheraton selittää.
”Kyllähän minä ajattelin, että saattaahan se johtua tästä Bermuda-nimestäkin ettei tänne tule turisteja ja ajattelin pistää oman nimen uudeksi nimeksi, että tämä ois niinku hotelli Sheraton, mutta eivät ne muut osakkeenomistajat oikein innostuneet siitä - ”
Yhtäkkiä joku mustapukuinen juoksee ohi.
”Kuka tuo oli?” Spathi kysyy.
”Se oli hotellin psykopaatti. Jokaisella hotellilla on omansa.”
”Mitä se tekee?”
”Ne vaan juoksee.”
”Ahaa, ahaa-”
”Siitäpä tulikin mieleeni, että lähdenpä katsomaan miten Guadalupe pärjäilee sairaalassa.” Tsernikov sanoo.
”Okei, minä esittelen pojille sillä aikaa keskuskäytävää... Tätä tietä, mennään ihan hissillä kato...”
DES tulee pois hissistä vähän sekavana ja huomaa, että on muuttunut.
”Komentaja, katsokaa! Tappio on muuttanut hiukseni punaisiksi! Minne te menitte? Komen-ta-jaa!”
Lähtee etsimään.
Sheraton seisoo hississä kalimantanien kanssa, katsovat numerotaulua.
”Että eihän sitä turhaan ostella!” Sheraton sanoo yhtäkkiä iloisesti.
”Mitä?” Spathi kysyy.
”Että eihän sitä turhaan ostella!”
Spathi nyökkää ja jatkavat seisoskelemista, Sheraton alkaa viheltelemään.
Guadalupe lueskelee lehteä sairaalassa, saksalaislääkäri nousee ylös taustalla laittaen sidettä päähänsä ja hoippuu Guadalupen luo.
”No mitä nyt? Onko pää kipeänä?” Guadalupe kysyy ja laittaa lehden pois.
”Achtung arsloch! Joku sweinenhunden spielengehen ich der päähän!”
Tsernikov tulee sairaalaan.
”Mikäs täällä on olo?”
”Ihanokei.” Guadalupe sanoo.
”Mitä sulle on sattunut, onko pää kipeänä?”
”Jawohl!”
”Ei kannattais valvoa niin pitkään... Mutta hei, minne hän on kadonnut?”
”Kuka?”
Tsernikov ottaa vesilasin pöydältä. ”Vattenfallin suurlähettiläs, hän oli tässä lasissa. Vattenfallilaiset on kato niitä ulkoavaruuden olentoja, sellaisia kokonaan nestemuodossa eläviä... mitälie eliöitä.”
Guadalupe vilkuilee ympärilleen. ”Jaa, tuota, en tiedä kyllä...”
Lääkäri ottaa lasin. ”Ich pistin hier vähän samariinia, Vattenfall haben maha sekaisin.”
”Jaa jaa, no se kai on sitten jo muuttunut hyöryksi ja leijaillut takaisin töihin.”
Guadalupe oksentaa lattialle.
”Deutchland sehen gebenwollen.” Lääkäri sanoo.
”Da da!” Tsernikov sanoo.
Sheraton ja kalimantanit menossa keskuskäytävälle. Sheraton ottaa jalkapallon baaripöydältä.
”Tässä olis jalkapallo, tämä on tuota siellä meilläpäin aika suosittu peli. Voitais kopitella tässä samalla vähäsen kun kierrellään.”
Sarajevo tulee samaan aikaan toiselle puolelle käytävää ja huomaa Sheratonin toisella puolella: ”Revenge!”
Sheraton: ”No niin, tästä se lähtee.” Ja potkaisee palloa.
Kaikki liikkuvat hidastettuna (ei siis kuvan hidastusta!) tiukkoja ilmeitä ym. Dramaattinen musiikki]
- Sheraton ja kalimantanit menevät keskuskäytävää pitkin palloa potkien.
- Sarajevo kävelee toiselta suunnalta lääkeruisku kädessään (näytetään vuorotellen kumpaakin)
- Psykopaatti pomppii iloisena kameran (ja Sarajevon) ohi yhdessä välissä.
- Sheraton sanoo: ”Gimme five!” ja laittaa molemmat kädet eteen, kalimantanit lyö niihin.
- Yhtäkkiä Sarajevon suusta purskahtaa valkoista vaahtoa. Sarajevo kaatuu lattialle hidastetusti, pää osuu lattiaan, pomppaa ylöspäin, kääntyy toisinpäin ja osuu taas, pomppaa ja sitten loppuu.
nopeus palaa normaaliksi
Sheraton huomaa Sarajevon.
”Mitäs ihmettä Sarajevo täällä tekee? Tsernikov, haloo?”
Tsernikov: ”Mitä?”
”Sarajevo on täällä keskuskäytävällä.”
Tsernikov katsoo tyhjää sairaalapetiä: ”Da, lähetän heti tiimin hakemaan.”
”Okei, moikka.”
DES tulee juosten: ”Komentaja, katsokaa! Hiukseni ovat muuttuneet punaisiksi!”
”Se on verta.”
”Niinkö?” Katsoo ihan ihmeissään.
”Kuule, paras että menet vartijoiden mukaan tuonne sairasosastolle, kun ne tulevat hakemaan tätä Sarajevoa.... Mitähän sekin on miettinyt, eihän koomassa sais juoksennella ympäriinsä niinku joku psykopaatti... Sori vaan tästä välikohtauksesta, pojat, jatketaan kohta kierrosta.” (häivytys)
Kamera lähestyy hotellia. DES on lähdössä side päässä.
”Valeen rauhaa.”
”Danke tsuhub.”
Lyövät päät yhteen lääkärin kanssa, jolla on myös side päässä. Tsernikov katsoo Sarajevoa, joka makaa taas pöydällä, lääkäri tulee viereen.
”Mikä sille tuli, sillälailla lähti kaahaamaan ympäriinsä?”
”Keine eier.” Lääkäri sanoo.
(nyökkää) ”Ja nytkö se on taas koomassa?”
”Ja, das kooma.” (tökkii Sarajevoa saksilla)
”Minne muuten Guadalupe meni?”
”Der achtungfuhrer lähteä ust alles. Alles gut, no problemo.”
”Ai, no sepä hyvä.”
Guadalupe seisoskelee maisemahuoneessa juoden taas taskumatista. Komentaja tulee kalimantanien kanssa.
”Aa, Guadalupe!” Komentaja huikkaa.
Guadalupe alkaa äkkiä laittamaan taskumatin korkkia kiinni. Dramaattinen musiikki ja häivytys.
Kohtaus jatkuu samasta tilanteesta. Laittaa taskumatin taskuun.
”...Tähtiä tässä vaan... kattelen.” (näyttää tähtikarttaa)
”Joo niin, minullakin on tapana tulla tänne usein katselemaan tähtiä... (esittelee) Tässä on muuten kalimantanit Spathi ja Hose - Ja tässä on turvallisuuspäällikkö Guadalupe.”
”Päivää.” Sanoo kumpikin.
”Moi.”
”Voisit varmaan hieman esitellä heille myöhemmin hotellin turvajärjestelmiä ja aseistusta, heitä kiinnostavat ne kovasti.”
”Joo, tottakai.”
”Voisit samalla käväistä poistamassa minibaarin tuolta mormonien suurlähettilään huoneesta, se valittaa siitä jatkuvasti. (kuiskaa) Sinuunhan voi luottaa, ettet ala itse tyhjentämään sitä.”
”Tottakai, hoidan asian henkilökohtaisesti... Minä pidän mormoneista.” Guadalupe sanoo.
”Mutta nyt mennään tutustumaan ufosektoriin, siellä sitä vasta kummaa porukkaa asuu!”
Kävelevät aliensektorilla maskit päällä:
”Tässä meillä on joukko Samboreita Delfiinin tähdistön seitsemänneltätoista planeetalta.”
”En näe ketään.”
”Ne onkin kato näkymättömiä.”
”Ahaa!”
”Tässä asuu sitten undulaattien suurlähettiläs, ne on tuollaisia vähän tyhmän näköisiä.” (undulaattihäkki). ”Meillä oli tässä häkissä yks ihan tavallinen isopäinen humanoidi ennen, mutta se pääsi juoksemaan karkuun tuossa viime talvena. Sinne vaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa kinokseen kahlasi, ei oo näkynyt sen jälkeen... Mutta jatketaanpa kierrosta.”
Seuraava huone:
”Tässä meillä asuu joukko Siperialaisia humanoideja. Ne hengittää semmoista tuommoista tämmöistä etanoli-alkoholi-seosta. Kylmässä ilmanalassa kun asuvat tavallisesti, niin siinä tarvitaan kunnon jäänestoaineet veriin... No niin, eipä jäädä kiinni yhteen kohteeseen, jatketaan matkaa.”
(Guadalupe palaa vielä takaisin kurkistamaan)
”Tässä onkin sitten oikein ainutlaatuinen valioyksilö: Jordanialainen!” (lasin takana istuu Jordanialainen)
Kalimantanit taputtaa. Yhtäkkiä komentajan kännykkä soi taas.
”Anteeksi...” (komentaja menee kauemmas) ”Haloo?”
”Täällä Tsernikov.”
”No terve terve! Mitä kuuluu?” (Jordanialainen ilmeilee lasin takana)
”Eteishallista on löytynyt taas ruumis. Kalimantanin ruumis.”
”Damn.”
”Mitä nyt?” Guadalupe tulee kysymään.
”Siellä on taas nirhattu yks lähettiläs, yks heikäläinen.” Komentaja osoittaa kalimantaneja, jotka vilkuttaa Jordanialaiselle lasin takaa.
”Damn!”
”Näytä niille niitä turvajärjestelmiä sillä aikaa, minä menen edeltä tutkimaan tapauksen.”
Dramaattinen häivytys.
Guadalupe esittelee turvajärjestelmiä Kalimantaneille. C&C:n valvoja istuu jo aika rennosti tässä vaiheessa.
”Tässä näitä nyt olisi, meillä on valvontakameroita vähän siellä sun täällä hotellissa ja jotain sellaista...” (keksii omasta päästä)
Eteishallissa. Sheraton ja Tsernikov katsovat kalimantanin ruumista. Sheraton potkaisee sitä.
”Perhana, on se vaan kuollut.”
”Niihän on.”
Yhtäkkiä hissin ovet aukeaa ja Guadalupe tulee kalimantanien kanssa. Sheraton ja Tsernikov katsovat nopeasti toisiaan ja ruumista. Dramaattinen häivytys jälleen.
Sheraton ja Tsernikov menevät äkkiä ruumiin eteen.
”Spathi, Hose! Mitä te täällä teette..? Guadalupe, näytitkö heille hotellin turvajärjestelmät?”
”Ei siihen pitkään mennyt.”
”No, voisit esitellä heille samalla vaikka hotellin kolmannen luokan yksiöhuoneet -” Tsernikov yrittää.
Spathi huomaa ruumiin ja menee Sheratonn ohi. ”Ahaa, lahjamme on saapunut!”
”Mitä?” Sheraton kysyy.
”Meidän lahjamme teille. Katsokaas, heimomme ikiaikainen rituaalitapa on, että annamme aina uuden heimon tavatessamme yhden oman heimomme ruumiin tutkittavaksi.”
”Ee... Annatte siis meille ruumiin tutkittavaksi...?”
”Niin, tutkimustarkoituksiin.” Hose selittää. ”Me annamme teille yhden kalimantalaisen ruumiin ja te annatte meille yhden oman heimonne ruumiin. Vaihtokauppa.”
Sheraton katsoo kummissaan. Häivytys.
Sairaalassa. Lääkäri nojailee pöytään ja miettii.
”Der kalimantanit sanovat siis, että wir saamme leikellä kuolleen heikäläisen alles, jos he saavat leikellä das kuolleen meikäläisen reich?”
”Siltä vaikuttaa.” Sheraton sanoo.
”Das wier lernenwollen der von paljon! Gut! Tutkimme die anatomiaa, der aivoja und das muuta! Uber alles!”
”Vaikuttaa järkevältä.” Guadalupe sanoo.
”Hetkinen, mutta kenet me annamme vaihtolahjaksi?” Tsernikov kysyy.
”Jonkun, joka on lahjoittanut ruumiinsa lääketieteelle.” Guadalupe ehdottaa.
”Niin...” Komentaja tuumaa. ”Byrokratiassa saattaa kyllä mennä pahuksen paljon aikaa...”
”Hei, jos annetaan niille Sarajevo.” Tsernikov ehdottaa.
”Ei se ole vielä kuollut, se on vaan koomassa. Sitäpaitsi meillähän on vielä tämän Sarajevon murhayrityksen tutkimuksetkin kesken.”
”Ai niin...” Miettivät uudelleen.
”Ääh, ei tässä keksi mitään! Tsernikov, jää sinä tänne miettimään tätä kalimantanihommelia, niin me lähdetään Guadalupen kanssa kuulustelemaan epäiltyjä.”
”Keitä epäiltyjä?”
”Ai niin perkele, eihän meillä ole epäiltyjä.”
Yhtäkkiä kännykkä soi.
”No mitä nyt taas... Haloo?”
”Teille on tulossa viesti Kultakanavalla.”
”Otan sen vastaan työhuoneessani.” Komentaja lähtee. Guadalupe lähtee mukaan.
Komentajan työhuone, laittaa kuvapuhelimen auki.
”Komentaja Sheraton!” Kenraaliamiraali lyö nyrkin pöytään.
”Herra kenraaliamiraali!” Sheraton yllättyy.
”Missä viivytte? Teidän pitäisi jo olla täällä!”
”Tuli odottamaton viivytys - ”
”Eipä selitetä! Tulette tänne heti paikalla!”
”Ei se nyt tuota onnistu heti kun - ”
”Lähetin jo sotavoimien helikopterin hakemaan teidät väkisellä!”
”Huijaat.”
”Turpa kii! Loppu!”
”Joo hei...” Sheraton kääntyy jo poispäin.
”Sammuta monitori! Kuinka monta kertaa sulle pitää muistuttaa?!”
”Ai niin.” Sheraton sammuttaa monitorin. Raivostuu, iskee nyrkillä pöytään, avaa ikkunan ja yrittää heittää monitorin ulos, mutta ei saa irti seinästä. Ottaa pöydältä teipin ja heittää sen monitorin sijaan.
Guadalupe hörppäilee taskumatista huoneen ulkopuolella ja vilkuilee nurkalta. Huomaa, että Sheraton tulee ja laittaa äkkiä taskumatin pois. (kävelevät jutellessa samaa käytävänpätkää edestakaisin, suunniteltu koreografia- kääntyvät samoissa kohdissa samaan suuntaan)
”Kuka se oli?”
”Kenraaliamiraali.”
”Mitä se?”
”Eipä sillä mitään ihmeempiä, muuten vaan soitteli... Mutta kiire tässä alkaa olla. Tehdäänpä nyt niinkuin mormonit ja lyödään viisaat päämme yhteen: Kuka murhasi komentaja Sarajevon?” (miettivät ankarasti)
”Ei hajuakaan.” Guadalupe sanoo.
”Se jättää meille sitten vain yhden vaihtoehdon.” Sheraton pysähtyy.
”Minkä?”
”Taitaa olla parasta mennä kysymään vastausta Vorticonien suurlähettiläältä.”
Guadalupe järkyttyy. Dramaattinen häivytys meinaa taas tulla, mutta sitten Sheraton sanoo:
”Hänkin on täällä lomalla.”
Dramaattinen häivytys peruuntuu taas.
”Ai jaa...” Guadalupe rentoutuu.
Menevät ufosektorilla maskit päällä Vorticonihuoneen oven luo. Komentaja ottaa oven vieressä olevasta kaapista nenä+korvatulpat ja mustat lasit.
”Tarvitsemme hieman lisää suojavarusteita, kun menemme sisään; meidän silmämme eivät kestä sellaisia värejä ja ääniä, mitä tuolla on... Hän on muinaisen kuolemattoman lajinsa viimeinen elossaoleva edustaja.”
Laittavat suojat ja menevät sisään.
Kosher-hippi makaa tyynyillä psykedeelisien maalauksin koristellussa huoneessa ja kuuntelee psykedeelistä musaa. Polttaa huumesätkää, huone täynnä savua, suitsukkeita ym. siellä täällä.
”Tee näin.” Sheraton neuvoo ja tekevät Kosherille Peace-merkin.
Kosher tekee myös.
”Suurlähettiläs Kosher. Olemme tulleet kysymään neuvoa.”
Kosher nyökkää.
”Kuka yritti murhata komentaja Sarajevon?”
Kosher nousee, hoippuu Sheratonin eteen ja tarttuu olkapäähän.
”Siunattuja ovat ne, jotka pyörivät ympäri ja ympäri... Sillä heidät tullaan tuntemaan renkaina!” Kosher julistaa.
”Niin, aivan... Entä muuta?” Sheraton kysyy.
”Kysymyksenasettelu pielessä on. Vastata en voi.”
”Ai, sori... Tuota - Kuka iski Sarajevoa veitsellä mahaan?”
”Yksin majakka. Ilman käsiä.”
”Miksi?”
”Se on lännen laki.”
”Kiitos, nämä tiedot auttoivat suuresti.” Sheraton sanoo ja lähtee.
”Joo kiitti.” Guadalupe tervehtii ja lähtee myös.
Kosher odottaa että on menneet ulos ja syöksyy äkkiä katsomaan telkkaria.
Sheraton ja Guadalupe käytävällä, riisuvat suojavarustusta.
”Minä en kyllä käsittänyt tuosta yhtään mitään.” Guadalupe sanoo.
”Sun olisikin pitänyt kuunnella musiikkia eikä sanoja.”
”Mitä se musiikki sitten sanoi?”
”Se oli merirosvomusiikkia. Hän yritti selvästi kertoa, että suurlähettiläs Granada on syyllinen.”
Kumpikin katsoo pitkään toisiaan, kuin odottaen jotain... sitten dramaattinen häivytys viimein tulee.
Granadan huone. Granadalle laitetaan käsirautoja.
”Olen syytön!”
”Niin ne kaikki sanoo.”
”En ole koskaan nähnytkään niitä aselaatikoita!”
”Mitä aselaatikoita?”
”Eikös minua pidätetä aseiden salakuljetuksesta...?”
”Ei vaan murhayrityksestä.”
”Ai, ai jaa, huhhuh, minä jo ehdin säikähtää...” (rauhoittuu, mutta käsittää sitten): ”Muvhaybityksestä?!”
”Komentaja Sarajevon murhayrityksestä.” Sheraton sanoo ja näyttää nyrkkiä. ”Jos et olisi diplomaatti, iskisin päin näköä.”
”Senkin sotahullu suurlähettiläs!” Guadalupe haukkuu.
”Viekää pois.”
”Tämä on vainoa! ...Natsit! Konquistadovit! Inkvisiittovit! Hunnit! ...Bavvaavit! Viikingit! Sovtajat! Voomalaiset!” Granada huutaa, kun viedään pois (riuhtoo ankarasti ja palaa vielä uudelleen huutamaan ja keskeyttämään, kun Sheraton ja Guadalupe puhuvat):
”Tiedätkö muuten - Tiedätkö muuten, miksi kaappavit eivät osaa sanoa R:ää?”
”En kyllä tiedä.”
”Niiden esi-isät - Niiden esi-isät katsos silloin aikoinaan piti aina veistä hampaissa kato näin.” (laittaa kynän suuhun). ”Silloin kun ne hyökkäili rahtilaivojen kimppuun, näin, kato eihän tässä pysty sanomaan ärrää kun on veitsi suussa...No, niillä meni siinä ajan kuluessa hampaat niin huonoon kuntoon, etteivät seuraavat sukupolvet enää osanneet ollenkaan sanoa sitä.”
”Vai niin, joo joo... Mutta tuli tässä mieleen, ettei meillä ole kyllä ainuttakaan varmaa todistetta Granadan syyllisyydestä, ainoastaan se Kosherin lausunto, ja siitä nyt ei ottaisi simultaanitulkkikaan selvää.” Guadalupe sanoo.
”No, mitäs pienistä, on nyt ainakin tämä Sarajevon homma selvä. Mutta niitä kalimantaneja pitää vielä miettiä, niille pitäisi se vastalahja hommata... Onko tullut ideoita?”
”Ei pienintäkään.”
”No, sano heti jos saat, lähdetään katsomaan josko se Sarajevo olis herännyt koomasta.”
Sheraton lähtee, Guadalupe pöllii Granadan pöydältä pari sikaria ja kellon.
Sairaalassa. Sheraton ja Guadalupe katsovat järkyttyneinä ruumista (lakanan alla).
”Mitä olet tehnyt komentaja Sarajevolle?”
”Jawohl, minä hieman leikkelin häntä.” Lääkäri selittää vieressä.
”Minkä helkkarin takia?”
”Das experimento, salemaleikum.”
”Onko hän vielä elossa?”
”Keine wollen, keine hunden.” (näyttää kaulankatkaisueleen)
”Helkkari.” Guadalupe sanoo. ”Missä muuten Tsernikov on? Eikös sen pitänyt miettiä täällä niiden kalimantanien tilannetta?”
”Tsernikov lähti actuasoccer, achtung problemos!”
”Ongelmia?” Sheraton kysyy ja katsoo Guadalupea.
Dramaattinen häivytys.
Komentajan työhuone. Sheraton istuu pöydän takana, Tsernikov seisoo edessä. Guadalupe nojailee seinään taustalla ja hörppii salaa taskumatista.
”Venäläisenä minä huomasin heti, että siinä Granadassa oli jotain outoa.”
”Niin, mutta minkälaisia ongelmia teillä oli kalimantanien kanssa?”
”Niin ne, tuota, jos suoraan sanotaan, herra komentaja, sattui sellainen hassu juttu että tuota...”
”Eipä kierrellä, minä olen valmis kuulemaan totuuden.”
”Komentaja... Kalimantanit tahtoivat nähdä kolmannen luokan asuintilat ja ...minä vein heidät sinne!” Tsernikov romahtaa. ”Pakettimatkalla olevat turistit hakkasivat ja ryöstivät heidät henkihieveriin! En voinut tehdä mitään!”
Sheraton katsoo vakavana, Guadalupe ryntää nojaamaan järkyttyneenä pöytään.
”Pahus, toivottavasti tästä ei tule diplomaattista selkkausta. Missä he nyt ovat? Ryhdistäytykää, komentajakenraaliamiraaliluutnantti.”
Tsernikov nousee ylös. ”Heidät vietiin sairaalaosastolle.”
”Vastahan me tulimme sieltä, eivät he olleet siellä.”
”Eivät.” Guadalupe pyörittää päätään.
”Eivätkö?”
”Eivät.”
”He ovat kadonneet!” Tsernikov sanoo ja romahtaa uudelleen. Yhtäkkiä komentajan kännykkä soi.
”Komentaja, kenraaliamiraalin auto on tullut hakemaan teitä helikopterikentälle. He uhkaavat viedä teidät väkipakolla juhliin ellette tule suosiolla.”
”Samperi, tulee kiire.” Komentaja katsoo Guadalupea, joka nyökkää jälleen (kiireinen musiikkijugurtti alkaa tästä).
Sheraton pakkaa laukkunsa nopeasti, pakkaa saksia, lamppuja, laseja, kaataa sitten roskapöntönkin laukkuun, sulloo kiinni ja juoksee pitkin käytäviä laukkua raahaten, mutta vaihtaakin sitten laukkunsa turistin laukkuun, kun huomaa että siinä on pyörät alla ja juoksee...
Sheraton siirtyy nopeasti sairaalaosastolle.
”Ja, ja! Kalimantanit, he menivät takaisin das autoonsa odottamaan vastalahjaansa.” Lääkäri sanoo.
”Perhana...” (komentaja miettii ankarasti, huomaa sitten Sarajevon) ”Sarajevohan on kuollut, eikö ole?”
”Ja, huvudstadsbladet.” (näyttää taas päänkatkaisueleen)
”Guadalupe, Tsernikov! Ottakaa Sarajevo mukaan, viedään hänet.”
”Ai ai, sir.” Guadalupe sanoo.
(siirtyy nopeasti hissiin)
Menevät alaspäin Sarajevon ruumissäkkiä kantaen, psykopaatti heiluu hississä rennosti.
Kalimantanit odottelevat autossaan (asuntoauto tai perävaunu). Sheraton ym. tulevat sisään ja iskevät ruumispussin pöytään.
”Siinä on ruumiinne sitten. Se on jo valmiiksi paloiteltukin.”
”Kiitos. Tämä edistää varmasti suuresti maidemme välistä diplomatiaa ja kaupankäyntiä.” Spathi sanoo. ”Hose, ota välineet esiin.”
Hose ottaa kertakäyttöhaarukat ja veitset esiin.
”Mitä ihmettä te aiotte?!” Komentaja kysyy.
”Tutkimme hänet. Eli syömme pois. Tämä on meidän heimomme tapa tutkia toisia heimoja. Kai minä mainitsin siitä?”
”Ette.”
”Häiritseekö tämä teitä? Ei ole pakko katsoa, jos ei tahdo.”
Komentaja katsoo Guadalupea ja Tsernikovia.
”Ei, syökää pois vain.” Komentaja sanoo.
”Bon appetit.” Guadalupe sanoo. Katsovat pahoinvoivasti, häivytys.
Hotelli näkyy taas ulkoa.
Guadalupe seisoo komentajan yksityishuoneessa ja naukkailee taskumatista. Laittaa äkkiä pois, kun komentajan tulee huoneeseen kassi kädessä.
”No niin, kaikki taitaa olla mukana... Nyt se on menoa sitten.”
”Niin kai sitten.”
Kävelevät ulos ja käytävää pitkin.
”Kukapa olis arvannut, että ne Kalimantalaiset olikin kannibaaliheimo.” Sheraton sanoo.
”No en minä ainakaan.”
”Kuule, mitä jos sinä komentaisit hotellia kun minä olen poissa?”
”No mikäs siinä, voin kai minä komentaa. Ei kai se kummempaa hommaa olis.”
”Sovittu. Nähdään parin päivän päästä.”
”Nähdään.” Kättelevät länkkärityyliin (vetäisevät muka pistoolit esiin ja osoittavat toisiaan, sitten kättelevät) ja lähtevät eri käytäville.
Komentaja menossa hissiin laukku kädessä. Kun ovet aukeaa, hississä seisookin komentajan kaksoisolento. Komentaja katsoo kummastuneena. Dramaattinen häivytys.
Valekomentaja astuu ulos hissistä autotalliin, laukku vieressä, hymyilee, ottaa laukun ja kävelee kenraaliamiraalin auton takapenkille (iso jätkä pitää ovea auki).
Ajavat pois pihasta, komentaja riisuu naamion (katsoo maahan) ja paljastuu Kosheriksi. Auto ajaa pois hotellin pihasta, kamera nousee.
Lopputekstit + epäonnistuneita otoksia.
Comments (0)
You don't have permission to comment on this page.